Musta vinyyli, liite, avattavat kannet
Svart Records julkaisee kesäkuussa Superkingi-kokoelmalevyn. Kyseisen mestariteoksen toimituskunnan itsevaltainen puheenjohtaja, presidentti sekä itsevaltias Ville Pirinen soitti levy-yhtiön kuumalle linjalle juuri ennen ennakkomyynnin alkamista ja kertoi kiihtyneellä, jopa hieman käskevällä, äänensävyllä minkälaisista lähtökohdista tuleva tämä järisyttävä kokoelma-albumi on laitettu liikkeelle.
-”Kuvitteellinen, sykähdyttävä hetki loosikirpputorin homeenhajuisen vinyylilootan äärellä: silmiin osuu paatuneellekin pöyhijälle ennennäkemätön kotimainen kokoelmalevy 1970-luvulta. Siis joku sellainen Soitellaan-, Huippuhittejä-, Satsanga rock-, Mukavaa musaa-, Hatrock-, Kotihipat-, Popmestarit- tai Rock Rallye 77 -tyyppinen pläjäys. Kuvitteellinen nimi voisi olla vaikka JYTÄPOMMI 1975.
Kuvitteellinen, sykähdyttävä hetki kotona levylautasen äärellä: Savustuspöntön ”jytä-Jooseppi” on kuin onkin rupisesti äänitettyä, agraaria esiheviä suomeksi laulettuna. Deep Purple -tyyppinen jyystöriffi jauhaa, vokalisti mylvii kuin nuori Danzig. Soundit ovat riipivää fuzz-sooloa myöten saatanan rupiset. Viljo ”Nyrkki” Nyyssösen kiivaat rumpufillit kuulostavat siltä kuin vettyneitä perunoita kumottaisiin säkeistä pahvilaatikoihin. Edes maalaishumoristinen sanoitus ei haittaa, koska musiikillisesti käsillä on ehtaa RARE FINNISH PSYCH NUGGET PROTO HEAVY RIFF WORSHIP BOOGIETA!
Vastaava kokemuskaari on toteutunut useiden oikeiden levyhankintojen äärellä. Onnellisia sattumia lilluu siellä täällä epätasaisissa keitoksissa. Ennen kuin ”kaikki” oli mahdollista tarkistaa internetistä, yksikin raju tuuttaus per summassa hankittu halpislevy tuntui kohtuulliselta onnistumisprosentilta. Tämä Warner Musicin katalogista kaivetuista kappaleista rakennettu kokoelma pyrkii tarjoamaan suomenkielisen jytärockin hamstraajalle uuden, utopistisen mahdollisuuden. Kaikki biisit alusta loppuun ovat KUNNON MUSAA.
Jostain Beatles-Hendrix-Zeppelin-Sabbath -jatkumosta tiivistynyt kansainvälinen happosade suodattuu härmäläisen jäkäläpedin läpi paikalliseen pohjaveteen. Omalaatuinen suomalainen musiikkilajiristeytys kasvaa kauniille käkkyröille. Lopputulos on jotain mitä aikalaislehdistä ainakin Suosikissa, Introssa tai Helpissä olisi kuvailtu jollain leuhkalla ilmaisulla tyyliin TULINEN JYTÄSHOKKI RÄJÄYTTÄÄ ETYK-SUOMEN KAALIN!”, Pirinen huutaa lankapuhelmeen ja lyö luurin kuuntelijan korvaan keskustelun päätteeksi.
A1. Jig-Saw: Superkingi
A2. Kirka: Igor
A3. Dead End 5: Suurkaupungin suudelma
A4. Sulo’s Rock Band: Kivisydän
A5. Apostolit: Vieras sateesta
A6. Haikara: American look
A7. Apollo: Hideki Tojo 1884–1948
B1. Yellow: Palaa
B2. Paroni Paakkunainen: Plastic maailma – full length version
B3. Danny: Rokkilaulaja vain
B4. Esko Nummisuutari: Eräs tie
B5. Woodoo: Uskontunnustus
B6. Hard Rock Sallinen: Pikku nainen
