The Moontwins on mahdollisesti maailman ainoa sähkökitara-jalkarumpu-haitari-duo. Bändi syntyi vuosikymmeniä Eurooppaa ja kotimaataan Suomea menestyksekkäästi kiertäneen ja vuonna 2024 lopettaneen rockyhtye 22 Pistepirkon uran loppumetreillä, kun laulaja-kitaristi PK Keränen ja lauluntekijä-pelimanni Leija Lautamaja kohtasivat ja alkoivat tehdä yhdessä musiikkia ja keikkoja.
The Moontwinsin uusi albumi Night Times (julkaisu 28.3.2025) esittelee yhdeksällä originaalikappaleella duon ehjän vision, mielenmaisemat ja DIY-asenteen, joissa on millä tahansa mittarilla kompetenssia. Levyn nimi viittaa suoraan ajankuvaamme: se on on tehty tämän päivän oudossa ja synkässä maailmassa, jossa muusikon tapa selviytyä ja yrittää auttaa muita selviytymään – on tehdä ja esittää musiikkia.
Night Times kantaa nimensä mukaisesti yön monia puolia: pimeyttä, yksinäisyyttä ja pelkoa, mutta myös turvaa, iloista oivaltamista ja uuden luomista. Albumi on ajoittain järisyttävän kaunis, suoraan ihon alle menevä, välillä hassu ja hersyvä, toisinaan rock, folk- ja kansanmusiikin traditioitakin kumartava – ainutlaatuinen yhdistelmä genrejä, joissa PK Keränen ja Leija Lautamaja viihtyvät ja ovat vahvimmillaan.
Sävellykset, sanoitukset ja miksaus ovat PK Keräsen ja Leija Lautamajan käsialaa. Sovitukset ja tuotannon yhtye toteutti yhdessä säveltäjä Kalle Vainion kanssa. Levyn masteroi tanskalainen Louise Nipper. Kokonaisuuden henki syntyi ajatuksesta, että levy kuului tehdä itse. Tuumasta toimeen: The Moontwins lainasi laitteiston 22 Pistepirkko -yhtyeeltä, pystytti studion vanhaan metsästysmajaan ja asettui taloksi.
Lopputulos Night Times esittelee omintakeisen, itsevarman ja valovoimaisen yhtyeen, joka elää ja soi maailmanlaajuisten garage/alternative ja folk rock -perinteiden jatkumossa ennennäkemättömän ja -kuulemattoman laajassa mittakaavassa. Kokoonpanonsa ja biisimateriaalinsa puolesta bändi voi keikkailla missä tahansa pienistä punk-klubeista isoihin rock-, pop- ja folkfestivaalilavoihin.
Levyn avauskappale, samaan aikaan kiivas ja armollinen You Say You Love Me kuvaa parisuhteen hetkeä, jolloin kirkastuu, ettei suhde taida enää olla mitä se joskus oli, no hard feelings. Laulu kiipeilee lyriikoissaan ja polveilevassa sävellyksessä kuitenkin pakoon yksinkertaistuksia.
Seuraava Dress To Kill osuu ja uppoaa yhdellä kuuntelulla. Mahdottomasta tilanteesta poispääsyä etsivän ihmisen tarinaa kuvittavat mestarillisen sävellyksen vokaaliosuudet, ne kerran kuultuaan on mahdotonta edes kuvitella biisiin muuta laulajaa kuin PK Keränen.
Kolmas kappale, joulukuussa singlenä julkaistu All I Want Is You (tell me that it's true) on jälleen hiuksia nostattava todiste siitä, kuinka kitara ja haitari ovat tarkoitettuja toisilleen, kun melodia ja näkemys kantaa. Duo soi läpi biisin kuulaasti, riisutusti, kaikki tarvittava välittyy.
Neljättä, hiukan maanista No Sunshine Songia voi ajatella koko albumin duurissa soivana nimikappaleena. Se on ylistys hyvälle, unettomalle yölle ja sen jälkeiselle iloisella tavalla hullulle aamulle.
Viidennen 1000 Paper Birdsin reipas melodia ja tunnelma ovat kontrasti vaikealle aiheelle: laulaja muistelee edesmennyttä kumppaniaan, surullisena mutta samalla kiitollisena yhdessä vietetystä ajasta, toivoen kohtaamista "toisella puolella".
Kuudes Space Boy on soundimaailmaltaan nimensä kaltainen, rauhallisen avaruudellisessa melodiassa leijuva oivallus. Pyrstötähti näyttää Avaruuspojalle uuden suunnan ja kertoo, että elämää voi ja kannattaa elää täysillä loppuun asti, ja että sen perusteita voi arvioida uudelleen ja muuttaa.
Seitsemännen kappaleen, albumin toisen singlen Big Silencen komeasti rullaavan rockbiisin tarinan taustalla on The Moontwinsille tärkeä asia: huoli puolituntemattomasta mutta kivasta seinänaapurista, jonka asunnosta ei ole kuulunut pitkään aikaan mitään. Ihmisen läheisyys luo turvaa, ja jos elämän äänet äkkiä katoavat, hiljaisuus tihenee ja sitten se koputtaa oveen.
Kahdeksas, ramones-poljentoinen ja riemukas Underwear näyttää The Moontwinsin arkea arvostavan ja sitä karnevalisoivankin puolen: rakkaista alusvaatteista on joskus vaikea luopua ja maailmassa olisi isompiakin murheita.
Päätösbiisi Time To Move sanallistaa duon tämän päivän tahtotilan. Itse sävellys slide-kitarariffiin sulautuvine haitarisooloineen voisi hyvin olla True Detective -sarjan seuraava tunnari.
Bonusbiisinä vinyylialbumilla kuullaan The Moontwinsin alkumetreillä, jo vuonna 2022 julkaistu Sadder Than Sad, jonka intensiivinen tunnelma tekee kappaleen otsikolle kunniaa.
A-puoli
1 You Say You Love Me
2 Dress to Kill
3 All I Want Is You (tell me that it's true)
4 No Sunshine Song
5 1000 Paper Birds
6 Sadder than Sad
B-puoli
7 Space Boy
8 Big Silence
9 Underwear
10 King Size Bed
11 Time to Move
